Kahden kodin välillä

Jäljellä on enää reilu kolme viikkoa, sitten palaan kotiin. Kaikkia varmasti mietityttää millä mielin olen lähdössä. Voin vain sanoa, että kuvitelkaa itsenne tilanteeseen, jossa olette jo kotona, mutta lähdössä kotiin. Ehkä lapset, jotka joutuvat matkustamaan kahden kodin väliä voivat jollain tasolla samaistua minun tilanteeseeni. Paitsi, että minun vanhempani asuvat yhdessä ja että minun kotieni välillä tulee silti olemaan tuhansia kilometrejä.

  Australiasta on tullut toinen kotini. Ei pelkästään siksi, että olen asunut täällä melkein vuoden, mutta myös, koska olen saanut tutustua aivan älyttömän ihaniin ihmisiin. He ovat saaneet tuntemaan oloni tervetulleeksi. He ovat varmistaneet, että voin hyvin. Tuntuu hullulta, että minulla on kahden kodin lisäksi melkein kuin kaksi erillistä elämää. Kukaan täällä ei tunne ketään Suomesta tai tiedä pahemmin mitään Suomen elämästäni ja päin vastoin. Minä olen se, joka yhdistää nämä kaksi maailmaa. Se tuntuu aivan absurdilta.

  Lähtö on ollut mielessäni enemmän ja vähemmän koko vaihdon ajan, mutta vasta viime viikonloppuna voin sanoa tajunneeni sen oikeasti tapahtuvan. Lähden oikeasti takaisin Suomeen. Iski pienoinen paniikki. Mieleeni ei tullut mitään maailmaa mullistavaa, mutta pieniä asioita, joita haluan vielä kokea. Haluan mennä Mäkkäriin ja suunnitella oman hampurilaisen (kyllä, se on täällä mahdollista!). Ruuasta puheen ollen, haluan syödä lempiravintolassani ja nauttia ruokakaupan tuoreista hedelmistä. Haluan nähdä kengurun takapihalla. Haluan katsoa australialaisia tv-ohjelmia ja puhua englantia. Haluan viettää aikaa isäntäperheeni ja ystävieni kanssa.

  Kielitaitoni on ehdottomasti parantunut ja niin kuin sanoin, haluan puhua paljon englantia vielä kun voin. Uskon kyllä nauttivani myös jälleen suomen puhumisesta, onhan se kuitenkin äidinkieleni. Olen huomannut myös muita muutoksia itsessäni. Olen paljon itsenäisempi, varsinkin kun olen nyt täysi-ikäinen. Olen sosiaalisempi, ymmärtäväisempi, kärsivällisempi, vastuuntuntoisempi...

  Ei, en haluaisi lähteä. Samalla, kyllä, milloin lentoni lähtee. En malta odottaa, että näen taas minulle tärkeät ihmiset. Olen myös innoissani huoneeni uudistamisesta ja kouluun palaamisesta. On kiva, että elämä alkaa taas "etenemään". Täällä kun se on tavallaan junnannut paikallaan, vaikka aika ja minä ollaankin liikuttu eteenpäin.

  Aion palata Australiaan - toiseen kotiini - vielä joku päivä, mutta jäähyväiset tulee silti olemaan vaikeat ja niistä te varmasti kuulette vielä...

Brim Silo Art.