Debutante Ball

Varoitus! Liikaa kuvia tulossa...en vaan voinut jättää yhtäkään näyttämättä

Koulussamme järjestettiin viime perjantaina tanssiaiset, joita kutsutaan täällä nimellä "Debutante Ball". Itse olen jo viimeisellä vuositasolla, joten olin onnekas, että koulu antoi minun ja koulumme toisen vaihtarin osallistua yhdessä tanssiaisiin vuoden yli-ikäisyydestämme huolimatta. Debutante perinteeseen kuuluu, että tyttö kysyy poikaa parikseen tansseihin ja tytöllä kuuluu olla valkoinen mekko. Lainasin mekon ja kengät kaveriltani, joka oli tehnyt oman Debutantensa viime vuonna.

  Päiväni alkoi aamiaisella muiden tyttöjen kanssa. Sieltä suuntasin ennen puoltapäivää kampaajalle ja sain maistiaisen hienostoelämää, kun minut saatettiin sateenvarjon alla autolle, ettei hiukseni vaan menneet pilalle. Koska asun kaupungin ulkopuolella, oli helpompi viettää päivä kaupungissa "councellorini" luona. Kaverini oli lupautunut meikkaamaan minut ja älyttiinkin vasta pari viikkoa ennen kohokohtaa, että hän tulee olemaan koulussa kyseisen päivän. Onneksi saimme kuitenkin järjestettyä asian niin, että hän meikkasi minut lounastauolla. Loppuiltapäivän katselin koneelta Greyn anatomiaa ja yritin olla nyyhkyttämättä juonen käänteissä, jotta meikkini säilyisi edes jotenkin iltaan asti. Kuudelta oli valokuvauksen aika ja sain yksityis-, pari- ja ryhmäkuvat. Toivottavasti niiden teetätys ei kestä ikuisuuksiin, haluan nimittäin päästä jo näkemään ne.

Aamiainen.

  Kuvauspaikalta eli koulumme liikuntasalista siirryimme kahdella bussilla itse tanssiaispaikkalle kaupungin ulkopuolelle. Odottelimme kuumeisesti takahuoneessa, kunnes tasan kahdeksalta oli h-hetken aika. Kokonaisuudessaan meillä oli yli 40 paria, joista jokainen esiteltiin yksitellen parituhatpäiselle yleisölle. Kesti siis tovi ennen kuin pääsimme tanssimaan. Tanssimme neljä tanssia, jonka jälkeen tanssimme yhden tanssin spesiaali partnerin kanssa, joka minun tapauksessani oli "councellorini" puoliso.

Matkalla tanssiaispaikalle.

Viimeiset kuvat ennen h-hetkeä.

Tämän vuoden teemana oli Titanic.

Parinani toimi siis amerikkalainen vaihtari samasta koulusta.

Virallisen tanssiosuuden jälkeen oli aika ottaa lisää kuvia.

Ystäväni, joka meikkasi minut.

Tämänhetkinen host-äitini.

  Ilta olisi jatkunut vaikka kuinka myöhään vapaasti tanssien ja kuvia ottaen, mutta minun sekä parini täytyi valitettavasti lähteä jo kymmeneltä. Meidän täytyi ajaa vielä samana iltana reilun 3h ajomatkan päähän viikonlopuksi Rotary konferenssiin. Väsytti kieltämättä vähän seuraavana aamuna, mutta tanssiaiset oli todellakin sen arvoiset. Lauantaina olisi myös järjestetty tanssiaisten jatkot kaupungissani, mutta tällä kertaa jouduimme missaamaan ne.

Ilmeeni, kun noin viiden tunnin yöunilla piti jaksaa
illallistaa myöhään tanssiaisten jälkeisenä päivänä konferessissa.

HAC 50th Anniversary Spectacular

Yksi varmasti hienoimmista kokemuksistani vaihtovuoteni aikana tuli päätökseensä perjantaina dvd:n julkistamistilaisuudessa. Olin todella onnekas ja pääsin mukaan paikallisen musikaaliyhdistyksen "Horsham Arts Council" 50-vuotisjuhlaspektaakkeliin. Esitys koostui 34 eri musikaalista, jotka yhdistys oli esittänyt viime vuosikymmenien aikana. Itse olin lavalle viidessä eri musikaalissa. Kuukausien harjoittelu huipentui viiteen näytökseen, jotka kaikki sujuivat mahtavasti. Olen aina ollut kiinnostunut esiintymisestä, mutta tämä oli todellakin suurin projekti, jossa olen ollut mukana. Ei pidä myöskään unohtaa mainita, että olimme ensimmäinen musikaali uudessa remontoidussa kaupungin teatterissa, jonka teknologia on nykyään korkeampi kuin osassa Melbournen vanhoista teattereista.

Minä valmiina "Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat" ja ystäväni "Cabaret" osuuden jälkeen.

Kerrospukeutuminen osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi,
kun asujen vaihtoon musikaaliosien välissä oli aikaa vain minuutti

"The Sound of Music"

Tasmania

Suunnattiin viime torstaina "councellorini" sekä Rotary klubini presidentin kanssa Melbourneen. Kierreltimme kaupoissa sekä söimme ulkona niin lounasta kuin illallistakin. Illalla myös "councellorini" kumppani ajoi töidensä jälkeen Melbourneen ja hotellissa nukutun yön jälkeen lensimme aikaisin perjantaiaamuna Tasmaniaan, Hobartiin.

  Laskeuduttuamme Hobartiin suuntasimme taas kerran kaupoille, jonka aikana "councellorini" kumppanin aikuinen tytär ja hänen poikaystävänsä liittyivät meidän seuraamme, Koko porukka oli nyt siis koossa. Ajoimme lounaalle Richmondiin, joka on pieni kylä Hobartin juurella.

Richmond-silta.

  Matkalla takaisin Hobartiin ajoimme Mount Wellingtonin huipulle. En ole kyllä koskaan ollut yhtä kovassa tuulessa. 

  Illalla takaisin Hobartissa teimme oppaan johdolla kävelykierroksen, joka kertoi enemmän Hobartin historiasta. Myös minä, kuka ei yleensä ole pahemmin kiinnostunut historiasta, kuunteli mielellään tarinoita, jotka olivat tapahtuneet tismalleen samassa kohtaa, jossa seisoin parhaillaan.

   Lauantaina piipahdimme suosituilla Salamanca-markkinoilla. Mukaan tarttui mm. aidot 97 euron UGGit, jotka Suomessa saattaisivat maksaa noin 300€.

Salamanca.

  Iltapäivällä otimme lautan Mona-taidemuseoon. En ymmärrä taidetta paljoakaan, mutta oli mielenkiintoinen kokemus. Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuvaa museon sisältä.

  Vietimme sunnuntain Port Arthurissa, kierrellen historiallisissa maisemissa, joka toimi aikoinaan vankila-alueena.

Muistomerkki vuoden 1996 ampumavälikohtauksen uhreille.

Törmäsin ihka elävään echidnaan.

  Maanantaina ennen kotiinpaluuta kävimme kävelyllä satamassa ja söimme lounasta olutpanimon ravintolassa.

Pehmoleluni Hobart pääsi mukaan Hobartiin.

Cascade-olutpanimo.

  Viime viikolla vaihdoin myös isäntäperhettäni kolmanteen ja samalla viimeiseen perheeseeni. Nykyiseen perheeseeni kuuluvat host vanhempani ja silloin tällöin vierailevat kolme aikuista host veljeä. Kaikki isäntäperheeni ovat olleet siis täysin erilaisia, mikä on ollut rikkaus. Olen nähnyt erilaisia tapoja elää ja saanut matkustaa paikkoihin, joihin en olisi vain yhdessä perheessä majoittuessani tuskin päässyt. Myös tavaroiden pakkaus muuttaessa tasaisin väliajoin on tehnyt hyvää, koska se on auttanut näkemään paljonko tavaraa on jo kertynyt, että voiko vielä ostella vai pitäisikö harkita kahteen kertaan ennen ostamista seuraavalla kerralla.