Rannalla kevyttoppatakki päällä

Viime viikonloppu vietettiin Warrnamboolissa host äitini kanssa hänen kihlattunsa luona. Perjantaina pidin vapaapäivän koulusta sillä lähdettiin ajamaan heti aamusta, täältä Horshamista kun on etelärannikolle matkaa melkein kolme tuntia. Heti perille päästyä lähdettiin katsomaan kuuluisia valaita ja meillä kävi tuuri sillä juuri tällä kertaa valaat olivat rannan tuntumassa.

Valaat ei valitettavasti tehneet mitään suurempia pyrstön heilautuksia, joten ne on hieman vaikeasti havaittavissa. Surffareiden ja valaiden välissä oli kuitenkin vain ehkä 50 metriä.

Rannan jälkeen ajoimme paikalliseen juustotehtaanmyymälään, josta satuin löytämään hollantilaista salmiakkia! En tuonut mitään ruokaa Suomesta mukanani Australiaan, joten oli onnenpäivät, että löysin salmiakkia, jota minulla on alkanut tulla jo ikävä.

Iltapäivästä käytiin kahvilla tuttavapariskunnan luona ja mitäs muuta olikaan kahvipyödässä tarjolla kuin pipareita! Samoja kuin Suomessa myydään joulun aikoihin, ruotsalaisia "Annas pepparkakor". Illalliseksi syötiin vielä kotona lohta ja perunamuusia, oli jotenkin todella hämmentävän suomalainen päivä valaita lukuun ottamatta.

  Lauantaiaamuna haettiin toinen vaihto-oppilas meidän matkaan kiertämään Great Ocean Road, joka kulkee Warrnamboolin itäpuolella rannikkoa pitkin.

Kuvasin ajankuluksi toisen vaihto-oppilaan etupihalla ja lopputulos olikin ihan kaunis.

Ensimmäinen pysäkki salpasi jo hengen, oli kuin suoraan postikortista.

London Bridge. Meressä oleva osa oli ennen yhteydessä mantereeseen, mutta vuonna 1990 se romahti mereen.

Lounaspiknik Port Campbellissa, surffareiden suosikkikaupungissa.

Minua tuo kyltti ei hymyilyttänyt yhtä paljon.

Vaihtarikaverini Brasiliasta asti.

Tämä ja seuraava kuva ovat ehkä kauneimmat koskaan ottamani valokuvat.

Oli aivan pakko pysähtyä ja vain vetää syvään henkeä ja ihmetellä, kuinka rauhallinen ja kuvankaunis kohta tuo olikaan keskellä melko vilkasta tienpätkää.

Seuraava pysähdys tehtiin pienen maatilan suklaatehtaanmyymälään.

Suklaapuodissa oli myytävänä vaikka minkälaisia suklaita.

Pyysin kassamyyjältä saksia lainaan avatakseni salmiakkipussin ja tarjosin siinä samalla yhden salmiakin. Vastalahjaksi sain maistiaiseksi lakrtitsia sekä vadelmalakritsia.

Pysähdyttiin myös lypsykarjatilalle.

Pienokainen oli vasta kolmen päivän ikäinen.

Päästiin seuraamaan lypsyä.

Viimeinen pysähdys oli viskiravintolassa, josta minulle matkaan tarttui tosin vain mehua.

Illalla takaisin Warrnamboolissa syötiin iltapalaksi hampurilaiset, jotka löytyy maailman parhaiden hampurilaisten listalta. 

Sunnuntaina käytiin vielä rannalla ennen kuin oli aika lähteä ajamaan takaisin Horshamiin.