Rannalla kevyttoppatakki päällä

Viime viikonloppu vietettiin Warrnamboolissa host äitini kanssa hänen kihlattunsa luona. Perjantaina pidin vapaapäivän koulusta sillä lähdettiin ajamaan heti aamusta, täältä Horshamista kun on etelärannikolle matkaa melkein kolme tuntia. Heti perille päästyä lähdettiin katsomaan kuuluisia valaita ja meillä kävi tuuri sillä juuri tällä kertaa valaat olivat rannan tuntumassa.

Valaat ei valitettavasti tehneet mitään suurempia pyrstön heilautuksia, joten ne on hieman vaikeasti havaittavissa. Surffareiden ja valaiden välissä oli kuitenkin vain ehkä 50 metriä.

Rannan jälkeen ajoimme paikalliseen juustotehtaanmyymälään, josta satuin löytämään hollantilaista salmiakkia! En tuonut mitään ruokaa Suomesta mukanani Australiaan, joten oli onnenpäivät, että löysin salmiakkia, jota minulla on alkanut tulla jo ikävä.

Iltapäivästä käytiin kahvilla tuttavapariskunnan luona ja mitäs muuta olikaan kahvipyödässä tarjolla kuin pipareita! Samoja kuin Suomessa myydään joulun aikoihin, ruotsalaisia "Annas pepparkakor". Illalliseksi syötiin vielä kotona lohta ja perunamuusia, oli jotenkin todella hämmentävän suomalainen päivä valaita lukuun ottamatta.

  Lauantaiaamuna haettiin toinen vaihto-oppilas meidän matkaan kiertämään Great Ocean Road, joka kulkee Warrnamboolin itäpuolella rannikkoa pitkin.

Kuvasin ajankuluksi toisen vaihto-oppilaan etupihalla ja lopputulos olikin ihan kaunis.

Ensimmäinen pysäkki salpasi jo hengen, oli kuin suoraan postikortista.

London Bridge. Meressä oleva osa oli ennen yhteydessä mantereeseen, mutta vuonna 1990 se romahti mereen.

Lounaspiknik Port Campbellissa, surffareiden suosikkikaupungissa.

Minua tuo kyltti ei hymyilyttänyt yhtä paljon.

Vaihtarikaverini Brasiliasta asti.

Tämä ja seuraava kuva ovat ehkä kauneimmat koskaan ottamani valokuvat.

Oli aivan pakko pysähtyä ja vain vetää syvään henkeä ja ihmetellä, kuinka rauhallinen ja kuvankaunis kohta tuo olikaan keskellä melko vilkasta tienpätkää.

Seuraava pysähdys tehtiin pienen maatilan suklaatehtaanmyymälään.

Suklaapuodissa oli myytävänä vaikka minkälaisia suklaita.

Pyysin kassamyyjältä saksia lainaan avatakseni salmiakkipussin ja tarjosin siinä samalla yhden salmiakin. Vastalahjaksi sain maistiaiseksi lakrtitsia sekä vadelmalakritsia.

Pysähdyttiin myös lypsykarjatilalle.

Pienokainen oli vasta kolmen päivän ikäinen.

Päästiin seuraamaan lypsyä.

Viimeinen pysähdys oli viskiravintolassa, josta minulle matkaan tarttui tosin vain mehua.

Illalla takaisin Warrnamboolissa syötiin iltapalaksi hampurilaiset, jotka löytyy maailman parhaiden hampurilaisten listalta. 

Sunnuntaina käytiin vielä rannalla ennen kuin oli aika lähteä ajamaan takaisin Horshamiin.

Silitin kengurua

Nyt on ensimmäinen upea, mutta myös uuvuttava viikko Australiassa takana. Olen ollut normaalia väsyneempi ja edes kymmenen tunnin yöunien jälkeen en ole tuntenut oloani kovin virkeäksi. Syy on varmasti siinä, että päivisin aivoni joutuu tekemään tuplasti töitä; kääntäessä kieltä ja yrittäessä muistaa kaikkien uusien ihmisten nimet ja kasvot. Mutta siis pienestä väsymyksestä huolimatta olen nauttinut joka hetkestä tähän mennessä!

  Heti toisena päivänä sen jälkeen kun saavuin, lähdettiin ajelulle läheisen Natimuk-kylän läpi vuorikiipeilijöiden suosiossa olevalle Mount Arapiles-vuorelle.

Kesäisin vuorella on kokoaikainen päivystäjä tarkkailemassa mahdollisia maastopaloja.

Viime keskiviikkona oli ensimmäinen viikottainen Rotary-tapaamiseni. Tutustuin hostklubini jäseniin ja nautin maukkaasta ruuasta. Kävimme katsomassa paikallisen apteekin toimintaa ja sinne saapunutta uutta lääkkeiden järjestelijä robottia.

  Torstaina oli ensimmäinen kokonainen koulupäivä. En saanut itse valita, mitä aineita haluan opiskella, joten nyt lukujärjestyksessäni on: musiikkia, IT (tietokoneilua), englantia, psykologiaa, matikkaa ja saksaa. Olen suht tyytyväinen, ainoastaan IT tökkii vähän...noh ei se elämä voi olla vain ruusuilla tanssimista. Sain heti ystäviä kaikilta tunneilta ja kaikki ihmiset täällä ovatkin tosi ystävällisiä sekä avoimia.

Koulupuvun yläosasta voi päätellä, millä vuositasolla kukin on. Esim. year 10 pukeutuu tumman siniseen neuleeseen, year 11 viininpunaiseen- ja year 12 heidän täysin omaan paitaansa (ns. "abihuppariin").

  Perjantai-iltana menin ulos parin tytön kanssa, joihin tutustuin koulussa. Oli erittäin mukavaa ja ylipäätään oli hienoa nähdä miten paikalliset nuoret viettävät vapaa-aikaansa. Syötiin yhdessä Horshamin useista hotelleista ja ruoka oli kyllä hyvää.

  Lauantaina pääsin tutustumaan australialaiseen urheilukulttuuriin. Menimme katsomaan paikallista australialaisjalkapallo-ottelua reilun 100km päähän Horshamista. Samaan aikaan viereisillä kentillä oli menossa myös netballia sekä hockeyta. Itse australialainen jalkapallo oli kyllä pienoinen järkytys, koska peli oli todella väkivaltaista. Ammattilaistasolla peli on kuulemma puhtaampaa ja taidankin tästä lähtien suosia vain niitä.

Netball

Väliajoilla katsojat menivät kentälle kuuntelemaan, mitä sanottavaa valmentajalla on pelaajille.

  Grampiansin kansallispuistossa pääsin vierailemaan sunnuntaina. Lähdettiin vartavasten etsimään kenguruita, koska en ollut päässyt näkemään vielä yhtäkään. 

Nähtiin myös emuja, josta olen vieläkin innoissani, koska niihin ei kuulemma törmää kovin usein.

Oli muuten hyvää jäätelöä ja vielä halvempaa kuin Suomessa! Lämpötila oli vähän päälle nollan, mutta jäätelökaupassa oli silti tungosta.