Saavuin Suomeen kaksi viikkoa sitten. Paluu Suomeen sujui helpommin mitä olin ajatellut. Luulen sen johtuvan siitä, että niin paljon tapahtui lyhyessä ajassa, eikä pää oikein pysynyt mukana missä mennään. Ei ollut aikaa prosessoida mitä tapahtuu. Olin ajatellut itkeväni dramaattisesti läksiäisissäni, niin ei kuitenkaan käynyt. Olin ajatellut itkeväni jättäessäni Horshamin automatkalla Melbourneen, niin ei myöskään käynyt. Viimeistään minun olisi tullut tirauttaa kyynel, kun lentokone laskeutui Helsinki-Vantaan kentälle, koska se oli virallisesti vaihtovuoteni loppu, niin ei käynyt. Kuka tietää jos tunteet tulevat vielä vain vähän jälkijunassa, luultavasti.
En kärsinyt aikaerosta pahasti, toisin kuin Australiaan mennessä jolloin vain nukuin ja nukuin. Kävimmekin perheeni kanssa vielä Helsingissä ollessamme syömässä australialaisessa ravintolassa. Tuntui mukavalta puhua australialaisille omistajille ja sainkin heti pari uutta tuttavaa.
Päästyäni kotiin olen nähnyt sukulaisia ja ystäviä tiheeseen tahtiin ja minulle myös järjestettiin yllätyskotiintulojuhlat.
 |
| Yllätysjuhlien kaunis rantapaikka. |
On suorastaan epätodellista, kuinka pitkä aika siitä on, kun päätin hakea vaihto-oppilaaksi. Luulin silloin tietäväni millaista se tulee olemaan, mutta elämää ei voi ennaltakirjoittaa, varsinkaan kun suunta on kohti tuntematonta. Olen todella onnekas, että sain asua vuoden toisessa maassa ja laajentaa maailmankatsomustani. Opin jotain sellaista, mitä ei voi oppia kirjoista. Kielitaitoni parantui ja nyt minulla on ystäviä ympäri maailmaa. Rikastutin muistojani uskomattomilla kokemuksilla. Vaihtovuoteni on ehkä ohi, mutta Australia tulee aina olemaan toinen kotini.
Blogini tulee varmasti hiljenemään nyt ainakin hetkeksi. Jos lukijoiden joukossa on joku vaihto-oppilavuodesta kiinnostunut, minuun voi ottaa yhteyttä sähköpostitse: hetsi_98@hotmail.com
Kiitos kaikille! <3
