Pipareita, joulutorttuja ja glögiä

Joka vuosi Australian piirini vaihto-oppilaat osallistuvat hyväntekeväisyyshankkeeseen, jossa kerätään varoja vuodesta riippuen eri järjestöille. Tämän vuoden kohde on Equine Assisted Learning eli järjestö, joka kuntouttaa ihmisiä hevosten avulla.

  Leivoimme host-siskoni kanssa pipareita, mokkapaloja ja australialaisia hedgehogeja, joita myin Rotary-klubini pikkujouluissa kerätäkseni varoja hyväntekeväisyyteen. Siinä sivussa paistoimme myös joulutorttuja itse herkuteltaviksi, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Saimme sitten maistella niitä illallisella jälkiruuaksi skandinaavisilta markkinoilta löytämäni glögiteen kanssa.

Musiikin täyteistä elämää

Kun saavuin Australiaan, aloin ottamaan heti selvää, mitä kansainvälisten artistien konsertteja täällä järjestetään tulevien kuukausien aikana. Vaihtoehtoja oli tosiaankin vähän enemmän kuin Suomen tarjonnassa. Päädyin Taylor Swiftiin ja suuntasinkin kaksi viikkoa sitten hänen konserttiinsa ensimmäisen host-äitini ja hänen aikuisen tyttärensä kanssa. Konsertti oli huikea ja lämppärinä kotiyleisönsä edessä soitti Vance Joy. En ollut kuullut hänestä aiemmin, enkä päätynyt ottamaan selvää ennen konsertti. Olikin aikamoinen yllätys, kun lavalle asteli komea nuori mies keski-ikäisen kantrilaulajan sijaan, jonka kuvan olin mieleeni nimen perusteella hahmotellut. Loppujen lopuksi jopa tiesin osan hänen kappaleistaan. Toisin sanoen sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

  Viime perjantaina oli taas suuntana Melbourne ja tällä kertaa matkan kohokohtana Cats-musikaali. Musikaali oli erinomainen ja todella vaikea sanoa, oliko Leijonakuningas vai Cats parempi. Molemmat olivat nimittäin upeita ja todellakin näkemisenarvoisia. Suosittelen!

Hiukkanen Suomea Australiassa

Nyt on ensimmäinen kesälomaviikko ohi. Tuntuu kyllä omituiselta olla lomalla jo joulukuun alusta asti, kun on tottunut istumaan koulunpenkissä vielä parikin päivää ennen jouluaattoa. En tiedä voiko kovin rennosta lomasta tosin puhua, sillä koko kesä on aika lailla täynnä ohjelmaa. Mutta parempi niin, kuin istua kotona tekemättä mitään. Kouluun pitää palata tammikuun lopusta.

  Viikonloppu tuli vietettyä Melbournessa. Ystävällinen rouva Rotary-klubistani halusi ottaa minut mukaansa ja viedä katsomaan australialaisen Brandenburg-orkesterin joulukonserttia. Matkaan tarttui tosin muitakin muistoja ja viikonloppu oli itseasiassa melko pohjoismaalaismainotteinen.

Perjantaina matkalla Melbourneen pysähdyimme illalliselle Daylesfordissa.

  Lauantaina piipahdimme skandinaavisilla markkinoilla. Sen suosio yllätti meidät ja saatiin kyllä etsiä parkkipaikkaa. Kun vihdoin pääsimme sisään, sain alkaa heti muistelemaan, miten sitä suomea puhuttiinkaan. Oli yllättävän hankalaa takeltelua puhua suomea. Varsinkin, kun kaikki puhuivat ristiin rastiin suomea ja englantia.

  Sunnuntai sattui olemaan Suomen itsenäisyyspäivä, joten päätettiin osallistua Melbournen Suomi-seuran järjestämään juhlaan. Julkisen liikenteen hidastelujen takia myöhästyimme tunnin, joka tarkoitti, että jäimme paitsi kirkko-osuudesta. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan haitannut, sillä virallinen ohjelma alkoi juuri, kun saavuimme paikanpäälle. Juhlan aikana kukitettiin veteraanit ja lotat, kerrottiin hieman Suomen historiasta sekä tanssittiin tanhua ja laulettiin suomalaisia lauluja. Oli ihana myös päästä lopuksi herkuttelemaan kahvipöydän perinteisillä suomalaisilla herkuilla.

 
  Maanantaina koukkasimme IKEAn kautta takaisin kotiin. Huonekaluja ei tarttunut tällä kertaa mukaan, mutta sen sijaan löysin paljon kaivatun pullon glögiä. Koko viikonlopun reissulta minulla olikin laukku täynnä erilaisia suomalaisa herkkuja. Uskokaa tai älkää, löysin Ruotsista kotoisin olevia lempikarkkejani Australiasta asti, Suomessa kun niitä ei enää myydä.

  P.S. Voin suositella kaikille, jotka vierailee Hawthornissa Melbournessa, Crabapple Kitchen!

Guinness World Records

Viikonloppu oli taas täynnä ohjelmaa. Perjantaina Horshamissa järjestettiin Kanamaroo-festivaali. Pääostoskatu oli suljettu liikenteeltä ja ilta oli täynnä musiikkia ja tanssia. Vietin yön yhdysvaltalaisen vaihtarin isäntäperheessä, sillä lauantaiaamuna meillä oli aikainen herätys. Osallistuimme koulutukseen Hamiltonissa, joka järjestettiin tammikuussa vaihtoon lähteville australialaisille vaihtareille. Me olimme siellä kaiken kokeneina vastaamassa kysymyksiin, jotka askarruttivat heitä. Tuntuu hurjalta, että vain puoli vuotta sitten olin itse yksi heistä, matkalla tuntemattomaan. Nyt tuntemattomasta on tullut jo turvallista ja tuttua.

Kun palasin sunnuntaina takaisin Horshamiin, oli aika vetäistä päälle keltainen t-paita. Osallistuin host äitini sekä -siskoni kanssa maailmanennätysyritykseen. Tavoitteena oli saada yli 250 ihmistä tanssimaan nutbush-tanssia samanaikaisesti viiden minuutin ja 15 sekuntin ajan. Pääsimme kuin pääsimmekin tavoitteeseemme, joten nyt vain odotellaan, läpäiseekö suoritus Guinness World Records -standardit.

Nuorin osallistuja oli vain 6-vuotias ja vanhin 90-vuotias.